|
Olemme täällä Kälttäjän kirkolla haastattelemassa ihmisiä. Joulumuistoja kysellään. Tuossahan köpötteleekin Puska-ahon vanhaisäntä Eetu Myyränen. Kysytäänpä Myyräsen papalta, mitä hänelle tulee mieleen joulukinkusta.
- Muistanpa kun yhtenä kesänä oli meillä sikojakin ihan kaksi kappaletta.
- Varmaan oli paljon syöjiä, että sitä varten?
- Siinähän kävi silleesti, että kun odottelin sika-autoa, niin siihen jo juoksi porsas ja minä koppasin sen säkkiin. Heti tuli sekin sika-auto ja ostin vielä siitäkin possun.
- Oliko näillä possuilla minkäänlaisia nimiä?
- Oli. Toinen oli Punikki ja toinen Viirukki. Se kun oli juovikas.
- Punikki? Ettehän vain kaivele kansalaissodan muistoja, punikkeja ja lahtareita?
- En toki. Se sattui sitten marraskuussa.
- Mitenkäs se Viirukki? Minkä tähden se oli juovikas?
- Sitähän sitä ihmeteltiinkin. Ja kun siitä kasvoi isopäinen jurpelo. Ja torahampaat oli kuin petoelukalla. Silloin hoksattiin, että olin napannut villisian poikasen.
- No millekäs se villisikakinkku maistui?
- Kato, sitä kun ei tiedä. Karkasi pakana lokakuussa.
- Sekö ei löytynyt?
- Ei. Vaan oli se vielä yöllä kaivanut naapurin turnipsit ja järsinyt poskeensa.
|
