Louhentuvalla oltiin kiinnostuneita lähtemään katsomaan Prinsessa-elokuvaa. Ennen kuin ehdittiin lähteä omalla kustannuksella elokuviin, tarjoutui mahdollisuus ilmaiseen katselukertaan. Näin kävi, kun Iisalmen Kirkkopuiston ja Savipellon apteekit maksoivat 60 lippua Mielenterveyskuntoutujien vertaistukikeskus Louhentuvan ja Asumispalvelusäätiö ASPA:n Ylä-Savon toimintayksikön kävijöille ja Salmituotteella työskenteleville. Apteekeille suuri kiitos tästä mahdollisuudesta. Keskiviikkona 13.10.2010 kävimme sitten katsomassa Prinsessa-elokuvan ja se herätti paljon ajatuksia ja keskustelua sekä kosketti monia.
Elokuvan jälkeen kyselimme muutamia kysymyksiä mukana olleilta henkilöiltä.
Mitä ajatuksia elokuva sinussa herätti?
Minkälaisena näet nykyajan psykiatrisen hoidon?
Näetkö nykyisessä psykiatrisessa hoidossa jotain, minkä voisi tehdä paremmin?
Pidätkö talvesta?
Sirkka, 59
Koskettava ja liikuttava kuva. Onneksi on tänä päivänä hyvät lääkkeet ja asiansa osaava hoitohenkilökunta.
Parantamisen varaa on vielä asennoitumisessa mielenterveyspotilaaseen. Olemme yhtä arvokkaita ihmisiä kuin ns. terveet.
Hoitoon pääsyssä parantamisen varaa. Potilaita enemmän kuunneltava oman lääkityksen suhteen.
Pidän todellakin. Pääsen avantoon uimaan ja myös hiihtämään. Ihanaa!
Timo, 75
Prinsessan luja tahto olla prinsessa, kunnes – voimat uupui.
Onkohan liian paljon avohoidossa?
Päästä – ohjata välillä hoitoon.
Louhentuvalla käy erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista. Toiset käyvät usein, toiset harvemmin. Toiset aterioivat Louhentuvalla, toiset käyvät lukemassa lehdet ja juovat pullakahvin. Toiset käyvät Louhentuvan ryhmissä, toiset osallistuvat työtoimintaan. Seuraavassa on muutaman henkilön vastaukset viiteen eri Louhentuvalla käyntiin liittyvään kysymykseen. Henkilöitä on haastateltu helmikuussa 2011.
Hannu, 46
Liisa, 57
|
Nopeus Kivi lensi ikkunasta sisälle. Luoti läpäisi ruudun. Tapani Salmela |
Kivi vedessä ja ilmassa Pikkupoika kahlasi Tapani Salmela |
|
|
Kevät Kevät keikkuen tulevi, Seppo Ilmari Väätäinen
|
Kotiseudulle Kaunein lauluni soi. Seppo Ilmari Väätäinen |